Pysäköintilaitokset

1. Mittajärjestelmä

Pysäköintilaitosten tilamitoitusta ja liikenteen ohjausta on käsitelty RT – ohjekortissa RT 98-10538 sekä ajoneuvojen mittoja ja niiden tilavaatimuksia kortissa RT 98-10914 Pysäköintilaitosten liikennöintiin ja rakenneratkaisuihin vaikuttavat käytettävissä oleva kokonaistila ja se, miten tämä tila liittyy viereisiin rakennuksiin ja muuhun ympäristöön. Usein tavoitteena on maksimoida pysäköintipaikkojen lukumäärä käytettävissä olevaan tilaan nähden. Toisaalta on huolehdittava joustavasta ja turvallisesta liikennöinnistä etenkin tiloissa, joissa on paljon ajoneuvoja ja/tai pysäköinti on lyhytaikaista kuten esimerkiksi ostoskeskuksissa.

Kuvan 2.38 pysäköintilaitosratkaisussa autoliikenne tapahtuu kaksisuuntaisena ajosuuntaan nähden vaakasuorilla tasoilla. Puolen kerroksen tasoerot on ratkaistu rakennuksen päissä olevilla 1:7 luiskilla. Tasojen vedenpoistoon liittyvät kallistukset on ratkaistu 1:50 ulkoseinille kallistetuilla laatastoilla ja 1:100 tehdyillä vastakaadoilla kaivoihin. Jos maasto tai ympäristö porrastaa pysäköintilaitoksen eri puolilla, voidaan sisäänajokohtia lisätä ja siten tehostaa paikkojen käyttöä ja vähentää ajettavaa matkaa itse paikoitustalossa. Vaakasuorat tasoratkaisut mahdollistavat julkisivuissa nauhaelementtien systemaattisen käytön.

Kuvan 2.39 pysäköintilaitosratkaisussa laatastot on kallistettu 1:40 ajoradan suuntaisesti. Tämä ratkaisu mahdollistaa autopaikkojen sijoittelun myös rakennuksen päätyihin. Yhden kerroksen ajomatka on näin lyhyempi kuin kuvan 2.38 ratkaisussa ja rakennuksen vaatima tila pituussuunnassa on myös pienempi. Vinojen välipohjalaatastojen ratkaisu näkyy tavallisesti rakennuksen julkisivuissa ja voi osaltaan myös auttaa pysäköintipaikan hakijaa järjestelmän hahmottamisessa. Rakennuksen vapaita nurkkia voidaan käyttää luontevasti ja tehokkaasti porrashuoneina.

Kuvan 2.40 pysäköintilaitosratkaisussa autopaikat on sijoitettu vinoon yksisuuntaiseen ajoväylään nähden ja koko paikoituskerroksen välipohjarakenne on veden poisjohtamiseksi tehtyjä kaatoja ja kallistuksia lukuun ottamatta vaakasuora. Kerrosten ja sisäänajotason väliset yhteydet tapahtuvat erillisenä rakenteena olevan pyöreän ajorampin välityksellä.

1.1 Tilamitoitus

Pysäköintirakennusten tilamitoituksen pohjana suositellaan käytettäväksi 2500 (2400) mm x 5000 mm kokoista pysäköintiruutua. Vaihtelemalla pysäköintikulmaa ajorataan nähden saadaan kokonaisleveydeltään ja samalla myös tilankäytön tehokkuudeltaan erilaisia ratkaisuja.

Pysäköintirakennukset suunnitellaan kerroskorkeudeltaan matalina, jotta ajoramppien pituus pysyisi kohtuullisena. Toisaalta matala kerroskorkeus rajoittaa käytössä olevaa välipohjan rakennekorkeutta. Tällöin suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kohtiin, joissa kantavat linjat ja ajokäytävät menevät ristiin. Henkilö- ja pakettiautoille tarkoitettujen pysäköintitalojen kerroskorkeus vaihtelee 2700...3000 mm:n välillä. Vapaa korkeus on tavallisesti 2300 mm (minimissään 2100).

Lisätietoja myös Parmalta.

2. Runkojärjestelmät

Erillisten pysäköintilaitosten yleisin järjestelmä on pilari- palkkirunko, jossa pilarit sijoitetaan autopaikkojen päihin siten, että pilariväli paikkojen pituussuunnassa on noin 17 metriä ja paikkojen leveyssuunnassa 5,0...7,5 metriä. Tällöin välille mahtuu 2...3 autopaikkaa ja kaksisuuntainen ajoväylä. Rakennuksen kerrosten välillä käytetään ajoramppeja, jotka voivat olla joko rakennuksen sisä- tai ulkopuolella. Pysäköintitasoja kallistamalla koko taso toimii ajoramppina, jolloin erillisiä ramppeja ei tarvita.

Pysäköintilaitoksen rakennusrunko jäykistetään yleensä pystysuunnassa perustuksiin ulokkeena tukeutuvilla betoniseinillä, betonipilareilla tai betonipilarien väliin rakennettavilla ristikoilla. Seinien sijainnin rakennuspohjassa tulisi olla suhteellisen säännöllinen, jotta voimat jakautuisivat tasaisesti kaikille rakenneosille. Yleisin jäykistystapa on jäykistys poikkisuuntaan mastopilareilla. 

2.1 Perustukset

Perustusten koko ja tyyppi määräytyvät kuormituksen ja maapohjan kantavuuden mukaan. Perustukset tehdään yleensä paikallavaluna.

2.2 Pystyrakenteet

Pysäköintirakennuksissa kantava pystyrakenne on yleensä pilarirunko, jossa pilarit ovat poikkileikkaukseltaan pyöreitä tai neliön tai suorakaiteen muotoisia. Pilarit voidaan korvata rakennuksen keskellä myös seinärakenteella. 

Pilarit mitoitetaan kerroksittain nivelellisesti tuettuina sauvoina, jos rakennuksen runko on jäykistetty seinillä tai ristikoilla. Tällöin pilariin kohdistuu ylemmistä kerroksista keskeinen normaalivoima ja epäkeskisyyttä tulee vain tarkasteltavan kerroksen pystykuormista. Monikerrospilarit tulee tarkista oikeina rakenteina, jos niihin kohdistuu momentteja esim. ylemmistä kerroksista. Myös asennusaikaiset rasitukset tulee tarkistaa.

Välipohjapalkit tuetaan pilareihin konsolien avulla. Konsolit ovat tavallisesti näkyviä betonikonsoleita.

2.3 Vaakarakenteet

2.4 Vaakarakenteena ontelolaatat

Elementtirakenteisen pysäköintilaitoksen vaakarunko koostuu palkeista ja palkkeihin tukeutuvista laatoista. Palkit ja laatat ovat lähes poikkeuksetta esijännitettyjä betonielementtejä. Palkkien suunta valitaan laattojen mitoituskuormien mukaan. Ontelolaattaratkaisuissa käytetään 400 mm tai 500 mm paksuista laattaa ja 60...100 mm paksua raudoitettua pintabetonia. 

Tyypillisin pilariväli on 7200 mm. Mitoituksessa on edullista käyttää kokonaisia laattaelementtejä, eli 12M moduulimitoitusta.

2.5 Vaakarakenteena kuorilaatat

Tyypillisessä kuorilaattaratkaisussa pilarijaoksi valitaan 5000 mm ja jännebetonipalkit sijoitetaan pysäköintiruutujen suuntaisesti. Palkkien jännemitaksi muodostuu tällöin 17000 mm ja kuorilaattojen jännemitaksi 5000 mm.

Kuorilaattajärjestelmä on rakenteeltaan kaksinkertainen liittorakenne, missä jännebetonipalkit toimivat pintavalun kanssa liittorakenteena palkkien suunnassa ja kuorilaatat pintavalun kanssa toisessa suunnassa. Palkit ovat staattiselta toiminnaltaan vapaasti tuettuja yksiaukkoisia liittopalkkeja. Kuorilaattarakenne on vastaavasti useampiaukkoinen, jatkuva ja yhteen suuntaan raudoitettu laatasto. Esijännitetyn kuorilaatan paksuus on tavallisesti 100 tai 120 mm. Pintalaatan paksuus ja raudoitus suunnitellaan tapauskohtaisesti jännemittojen ja kuormitusten mukaan. Liikuntasaumajako kuorilaattojen suunnassa on tavallisesti 20…25 metriä.

2.6 Julkisivut

Pakokaasujen poiston takia julkisivut ovat yleensä avoimia ja nauhamaisia. Usein julkisivuelementti toimii myös kaiteena, joka mitoitetaan tilan kuormaluokan mukaisille törmäyskuormille. Pysäköintitalot ovat tavallisesti kylmiä, joten julkisivuelementit ovat lämmöneristämättömiä kuori- ja/tai palkkielementtejä.

2.7 Vedenpoisto ja vesitiiveys

Pysäköintitalojen välitasojen vesitiiveys saavutetaan betonirakenteilla ilman erillistä vedeneristystä. Vesitiiveys perustuu teräsbetonisen pintalaatan vesitiiveyteen, pintabetonin jälkijännitykseen tai molemmissa suunnissa puristettuun laattaan. Yläkansien vedenpitävyys varmistetaan yleensä erillisellä vedeneristyskerroksella, ellei yläkantta ole varustettu katoksella. Kuitenkin kuorilaatta + paikallavaluratkaisussa erillinen vesieristys voidaan jättää pois, kun suunnittelussa ja toteutuksessa varmistetaan rakenteen säilyvyys betonirakenteiden säilyvyysohjeiden mukaisesti. Pysäköintitalot on jaettava suhteellisen pieniin liikuntasauma- alueisiin vesitiivistä pintalaattaa käytettäessä. Vedenpoisto tapahtuu tasojen ja pintalaatan kallistuksella. Vesikourut ja syöksytorvet sijoitetaan liikuntasaumojen yhteyteen. Varsinaiset kantavien rakenteiden kallistukset tehdään normaalisti kaltevuuteen 1:50 ja pintarakentein tehtävät vastakallistukset kaltevuuteen 1:100. 

2.8 Säilyvyys

Pysäköintilaitosten betonirakenteet joutuvat erittäin kovan ilmastollisen ja mekaanisen rasituksen alaiseksi. Edelleen autojen mukana kulkeutuvat erilaiset suolat ja kemikaalit lisäävät rakenteen vaurioitumisriskiä. Ympäristöolosuhteet määritellään standardin EN 206 perusteella. Tarkempia ohjeita on annettu julkaisussa by68.