Yleistä

Kun julkisivuverhous liitetään erillisenä komponenttina rakenteeseen, saadaan samalla syntymään riittävä tuuletusrako. Suositeltava tuuletusraon mitta on 30 mm, avosaumajulkisivuissa on suositeltavaa käyttää tätäkin suurempaa rakoa. Muuratuilla julkisivuilla tuuletusvälin suositeltu vähimmäismitta on 40 mm. Tuuletusraon määrittämisessä on otettava huomioon tuuletusvälin palonsuojaus. Tietyt eristeet eivät tarvitse erillistä palokatkoa aukkojen ympärillä, jos tuuletusvälin leveys raja-arvoa pienempi. Tällä voi olla suurikin vaikutus kustannuksiin, varsinkin jos aukkoja on paljon.

Yhdistelmärakenteella tarkoitetaan ulkoseinää, jossa ulkoseinän sisäosa on betonia ja varsinainen julkisivu eri materiaalia. 

Julkisivumateriaalit

1. Ohutlevy 0.5…3.0 mm
2. Paksu metallilevy 5...8 mm
3. Kuitusementtilevy 6…18 mm
4. Lasi
5. Keraamiset materiaalit
6. Komposiittilevy
7. Luonnonkivi
8. Muuraus
9. Eristerappaus

Yhdistelmäjulkisivu rakentuu seuraavasti

1. Betonisisäkuori
2. Lämmöneriste
3. Tarvittaessa tuulensuojalevy 
4. Tuuletusrako 30..50 mm
5. Tarvittaessa sadetakkipelti
6. Julkisivumateriaalin kiinnitysrakenteet
7. Julkisivumateriaali

Materiaalien yhdistely ja mittatarkkuus

Yhdistelmäjulkisivu eroaa sandwich-rakenteesta siten, että sisä- ja ulkokuori ovat erillisiä komponentteja. Sisäkuori asennetaan ennen varsinaista julkisivua, jolloin julkisivu on sovitettava asennusvaiheessa sisäkuoren mittoihin. Mittatoleranssien hallinta on keskeinen tekijä. Sisäkuoren valmistustoleranssit on sovitettava yhteen julkisivun toleranssien kanssa. Tämä asettaa aikaisempaa tarkemmat vaatimukset muottitekniikalle.

Julkisivuverhous tulee suunnitella siten, että poikkeamat teoreettisista mitoista voidaan asennettaessa tasata niin ettei rakenteen ulkonäkö, toimivuus tai kestävyys heikkene.

Materiaalien yhteensopivuus

Korroosion lajit ovat galvaaninen korroosio ja rakokorroosio. Galvaanista korroosiota esiintyy yhdistettäessä erilaisia metalleja korroosio-olosuhteissa (alttiina kosteudelle). Epäjalommat metallit tulisi eristää jalommista.

Rakokorroosiolla tarkoitetaan paikallista metallin syöpymistä kahden pinnan välisessä raossa, johon hapenpuutteen vuoksi ei pääse muodostumaan suojaavaa passiivikerrosta. 

Ilmiö voi esiintyä myös samaa materiaalia olevien julkisivumateriaalien välissä.

Muistettavaa

• kriittiset pienet komponentit tehtävä jalommasta metallista, jolloin massiiviset epäjalommat suojaavat niitä katodisesti
• epäjalompi metalli on aina sijoitettava valumasuunnassa jalomman yläpuolelle
• huomioi julkisivusuunnittelussa myös vesikaton materiaali (valumat)
• käytä liitoksissa tarvittaessa eristysmateriaaleja

Julkisivumateriaalien korroosiomekanismeja kemiallista yhteensopivuutta on käsitelty julkaisussa Julkisivu 2000, Yhdistelmärakenteet.

Kiinnitysosat julkisivuun

Julkisivukiinnikkeiden materiaaleina käytetään ruostumatonta terästä tai muuta kestävää materiaalia, joka on yhteensopiva kemiallisesti ja fysikaalisesti julkisivumateriaalin ja tukirakenteen kanssa.

Julkisivun muodonmuutokset on otettava huomioon kiinnitysosia valittaessa. Tavallisesti tämä tapahtuu poraamalla riittävän suuret reiät, jotka mahdollistavat julkisivuverhouksen liikkeet kiinnitysalustaansa nähden. On myös mahdollista käyttää ruuveja, jotka suurentavat ympäröivän reiän ruuvin varressa olevien siipien avulla.

Ruuvikiinnitys soveltuu kuitusementtilevyjen lisäksi lähinnä ohutlevyjen kiinnitykseen.

Julkisivuverhouksen tukirakenteet

Julkisivuverhouksen tukirakenne koostuu tavallisesti rangasta (metalli tai puu) ja kannakkeista ja kiinnikkeistä, jolla ranka kiinnitetään rakennuksen runkoon. Rankakiinnitykset soveltuvat pienten elementtien kiinnittämiseen. Yleisimmät materiaalit ovat teräs, alumiini ja puu.

Rangan muodonmuutokset poikkeavat yleensä julkisivumateriaalin muodonmuutoksista. Tavallisesti tämä huomioidaan käyttämällä riittävän lyhyitä rankoja sekä esiporaamalla riittävän suuret reiät julkisivukiinnikkeille.

Kiinnitykset betonisisäkuoreen

Raskaampiin kiinnityksiin käytetään tuotehyväksynnän omaavia kiila-ankkureita tai kemiallisia ankkureita. Käytettäessä kiila-ankkureita huolehditaan halkaisuvoimien vuoksi tarpeellisista reunaetäisyyksistä.

Kemiallisten ankkureiden kiinnittäminen ei aiheuta halkaisuvoimia ja ne soveltuvat käytettäväksi silloin, kun tarvitaan pieniä reuna-etäisyyksiä.

Erilaiset muovitulpat ja ruuvit sekä lyöntitulpat soveltuvat kevyempiin kiinnityksiin.