Betoniteollisuus teki tutkimuksen erilaisten pintakäsittelyjen tartunnasta väli- ja ulkoseinään, kun betonielementin pinta on käsittelemätön tai eri tavoin käsitelty. Hyväksyttävänä tartunnan rajana pidettiin 0,8 N/mm2 ( MPa).
Betonipintoina olivat sisäseinissä teräsmuottipinta käsittelemättömänä, laikattuna, vesipestynä tai vesihiekkapuhallettuna ja teräshiertopinta käsittelemättömänä tai laikattuna. Erot eri pintojen antamissa tuloksissa olivat erittäin pieniä. Maalin tartunnat olivat kaikissa noin 2MPa tai yli. Tämä tarkoittaa 2,5…3- kertaista varmuutta hyväksyttävään tartuntaan 0,8 MPa verrattuna. Tasoitteista osa murtui ennen kuin tartunta petti, mutta niillä tasoitteilla, jotka kestivät , tartuntalujuudet olivat tasolla 0,8 -1,0 MPa alustasta riippumatta. Kokeissa pinnoitus tapahtui joko kuivalle tai kostealle pinnalle.
Ulkoseinissä testattiin pintakäsittelyinä teräsmuottipintaa käsittelemättömänä, paineellisesti pestynä tai laikattuna, Minicote- käsittelyä, mikropesua ja pinnan telausta. Telausta lukuun ottamatta kaikki alustakäsittelyt ja testatut maalit antoivat tartunnaksi noin 2…2,5 MPa. Telauksellakin saatiin yhtä maalia lukuun ottamatta hyväksyttävä tartunnan taso eli noin 1 MPa.
Betoniteollisuuden näkemys tehtyjen testien perusteella on, että testatut betonipinnat antavat oikein tehtynä riittävän tartunnan pinnoitteille eikä esim. pinnan hiontaan tai muihin jälkikäsittelyihin tällöin ole tarvetta. Tämä sekä säästää kustannuksia, että antaa paremmat mahdollisuudet työntekijöiden pölyttömän työympäristön kehittämiselle.
Viite. Tutkimusselostus; Betonisen seinäelementin pinnan esikäsittelyn vaikutus pintakäsittelyjen tartuntaan. 1.11.2010. Vahanen Oy.
Betoniteollisuus ry